Luova miksaaminen
Oman soundin löytäminen ja sen miksaaminen valmiiksi biisiksi on aina tasapainoilua luovuuden ja analyyttisyyden välillä. Digitaalisessa kotistudiossa miksaamisen säännöt saattavat usein nousta liian suureen rooliin – luovuuden kustannuksella.
Blogissa on jo aiemmin sivuttu miksaamista ohimennen, mutta tässä artikkelissa palataan aiheeseen luovuuden ja workflown näkökulmasta.
Miksaamisen rooli digitaalisessa muusiikkituotannossa on usein hankala erottaa omaksi työvaiheekseen. Koska samat välineet (tietokone, sekvensseri, VST-efektit ja -synat) toimivat usein sekä säveltämisen että tuottamisen työkaluina, saattavat nämä kaksi työvaihetta sekoittua toisiinsa ja hankaloittaa inspiraation syntymistä.
Luova miksaaminen: lähtökohtana musiikki
Tässä artikkelissa ei käsitellä miksaamiseen liittyviä tuotantoteknisiä menetelmiä, vaikka sitä usein tarkoitetaankin kun puhutaan musiikin miksaamisesta (eng. audio mixing). Sen sijaan tarkoituksena on asettua aloittelevan kotituottajan asemaan eli siihen vaiheeseen, jossa oma musiikillinen ilmaisu vasta hakee muotoaan. Tässä artikkelissa sitä käsitellään termillä “luova miksaaminen”.
Muistan omalta kohdaltani, kuinka musiikin tekemisen alkuvaiheessa eniten askarruttivat monet tekniset kysymykset: Kuinka biisit saadaan kuulostamaan hyvältä? Mikä on kompressori ja mitkä asetukset siinä tulisi olla? Mitä efektejä ammattilaiset käyttävät? Tämän artikkelin tavoitteena on kuitenkin korostaa luovan työn merkitystä tärkeimpänä osana musiikin tekemisen prosessia. Provokatiivisesti ja jälkiviisaasti haluaisin jopa väittää, että miksaamista ei kannata miettiä juuri lainkaan ennen kuin on tehnyt omaa musiikkia jo pidemmän aikaa.
Tämä saattaa kuulostaa oudolta mielipiteeltä monen kotituottajan näkökulmasta. Seuraavassa yritän perustella tätä näkökulmaani tarkemmin.
Tasapainottelua luovuuden ja analyytisyyden välillä
Ennen ajanlaskumme alkua, ts. digitaalista kotistudiota, musiikin tuottamisen työnjako oli pääpiirteiltään varsin selkeä: bändi raapi ensin biisit kasaan treenikämpällä, ja valmiit ideat tultiin sitten nauhoittamaan studioon. Artisti ja studiotiimi (äänittäjät, miksaajat jne.) hoitivat kukin omat hommansa, ja lopputuloksena oli nauhalle tms. analogiselle medialle tallennettu taiteellinen tuotos.
Varsinkin niiden näkökulmasta, jotka nykypäivänä tekevät musiikkia virtuaali-instrumenttien avulla (allekirjoittanut mukaan lukien), miksaamisen ja “säveltämisen” raja on usein veteen piiretty viiva. Alkuvaiheessa tätä ei usein tule ajatelleeksi, mutta musiikkiharrastuksen vakavoituessa alkavat miksaamisen säännöt ja teesit hiipiä vaivihkaa osaksi luovaa prosessia. Usein tämä parantaa vähitellen biisien balanssia ja soundia, mutta toisaalta monet “hullut” ideat ja kokeilut jäävät tekemättä, ja lopputuloksena saattaa olla sitä pahamaineista tuubaa. Luova miksaaminen muuttuu sääntöjen ja välineiden mekaaniseksi soveltamiseksi.
Tottakai hyvän soundin saaminen edellyttää yleistä käsitystä miksaamisprosessista ja eri tekniikoista, mutta sen vastapainoksi on välillä hyvä pohtia kuinka olisi mahdollista säilyttää tietty “viattomuus” (luovan ja teoreettisen työskentelyn välinen autonomia) musiikin tekemisessä. Seuraavassa esitellään tähän kaksi näkökulmaa.
Kaksi menetelmää luovaan miksaamiseen
a) Luova laboratorio
Back to the old school – erota työvaiheet selkeästi toisistaan. Monet ammattituottajatkin käyttävät yksinkertaisesti kahta eri sekvensseriä : modernia looppipohjaista ohjelmistoa (esim. Bitwig, Ableton, FL Studio) sekä perinteistä lineaarista softaa (Cubase, Logic jne.). Ensiksi mainittu toimii ikäänkuin “luovana laboratoriona”, jossa on helppo tehdä kokeiluja ja luoda uusia soundeja ja efektejä. Kun biisien alkuja ja elementtejä on syntynyt tarpeeksi, ne exportataan eli viedään ääniraitoina lineaariseen sekkariin ja miksataan siellä yhteen valmiiksi biisiksi. Siis aivan kuten bändit ennen vanhaan tekivät ensin demon, ja menivät sitten se kourassa studioon. Allekirjoittaneelle tämä työskentelytapa on toistaiseksi tuntunut luontevimmalta ja eniten uusia ideoita tuottavalta.
Tässä workflowssa on se etu, että ohjemistojen vahvuuksia hyödynnetään maksimaalisesti: usein lineaariset ohjelmistot ovat ominaisuuksiltaan ja käyttöliitymiltään tehokkaimpia juuri miksaamiseen ja masterointiin, kun taas looppipohjaiset softat ovat luontevia “livenä” tehtävään improvisointiin. Kahden sekvensserin käyttö voi myös auttaa digitaalisen studion yleiseen vitsaukseen eli loppumattomaan soundien ja ideoiden viilaamiseen – kun työvaiheet erotetaan selkeästi, tehtyihin valintoihin on helpompi sitoutua ja valmis biisi syntyy nopeammin.
Jos kahden sekvensserin loukkuun jääminen ei kuulosta houkuttelevalta, voi toisena vaihtoehtona olla esimerkiksi hardware-syntikoiden tai muiden instrumenttien (vaikkapa digitaalipiano tai groovebox) hankkiminen. Kaikkiahan koneen ääressä istuminen ei sytytä, joten erillisen instrumentin hankkiminen inspiraation saamista varten saattaa olla tervetullut vaihtoehto. Biisien ideat ja jammailut voi sitten tallentaa suoraan sekvensseriin ja miksata valmiimpaan muotoon. Luonnollisesti, jos olet kitaristi tai muun akustisen instrumentin taitaja, tämä tapa tehdä musiikkia on todennäköisesti itsestäänselvä.
b) Miksaaminen osaksi luovaa prosessia
Toinen, radikaalimpi näkökulma on jättää miksaaminen kokonaan pois erillisenä työvaiheena, ja heti alusta pitäen aloittaa biisien rakentaminen ikäänkuin miksaamista varten, musiikillisesti mielekkäistä osasista. Tämä työnkulku voi sopia erityisen hyvin tyylilajiltaan “staattiseen” musiikkiin kuten vaikkapa teknoon, jossa biitti ja bassot ovat yleensä aina yhtä isossa roolissa biisistä toiseen. Miksaamisen master plan on tässä tapauksessa jo melko selvä alusta pitäen – kaikkien muiden instrumenttien ja soundien tulee toimia biitin ja basslinen kanssa yhteen.
Selkeys ja suunnitelmallisuus ei useinkaan sovi sellaiselle tuottajalle, joka haluaa tehdä tyyliltään vaihtelevampaa musiikkia (vaikkapa IDM tai electronica), tai ylipäätään haluaa kokeilla uusia juttuja musiikin tekemisessä ja äänisuunnittelussa.
Uskon kuitenkin, että tämä workflow on sellainen, johon useimmat ammattilaiset ja kauan musiikkia tehneet harrastajat lopulta päätyvät – kun oma musiikillinen identiteetti on selkiytynyt, tapahtuu miksaamisen suunnittelu “alitajuisesti” jo luovan prosessin aikana. Tämä vaatii luonnollisesti sitkeyttä, monta yritystä ja erehdystä sekä useamman albumin verran omaa musiikkia ennen kuin prosessi alkaa toimia luontevasti.
Allekirjoittaneen studiossa monet asiat perustuvat edelleen kokeiluun ja luovaan sattumaan, joten perusjuttuja enempää ei miksaamista biisejä tehdessä tule mietittyä. Tavoitteena se toki täytyy pitää!
Kaikki lähtee aina hyvästä ideasta!
Jos olet juuri aloittanut oman musiikin tekemisen tai etsit vielä omaa soundiasi, suosittelen että käytät 90% ajastasi omien biisien ja ideoiden tekemiseen sen sijaan, että viettäisit iltoja YouTubessa opettelemassa miksaamista ja todistamassa kuinka kaikki muut jo tekevät omat biisinsä Abletonissa.
Keskittymällä omaan tekemiseen, ja jättämällä teoreettiset & tekniset aspektit alkuvaiheessa vähemmälle huomiolle, ehdit rauhassa keskittyä oman instrumenttisi tai VST-syntikoidesi ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin. Allekirjoittanut toivoo, että olisi itse tajunnut tämän jo vuosia sitten, eikä olisi enimmäkseen keskittynyt lukemaan masteroinnin ja miksaamisen salatieteestä.
Hyvän soundin tekemisen voi kuka tahansa opetella, mutta hyvän musiikin tekemistä kannattaa aina tavoitella enemmän!
Kokeilemalla kohti itselle sopivinta workflowta
Vaikka musiikin tuottamiseen pätee monta sääntöä ja lainalaisuutta, on musiikin tekeminen kuitenkin pohjimmiltaan vaistonvaraista ja “herkkää” työskentelyä. Siksi omassa kotistudiossa kannattaa kokeilla molempia äsken esiteltyjä työnkulkuja – parhaiten toimivan version löytäminen vaatii runsaasti kärsivällisyyyttä ja aikaa, mutta palkitsee matkan varrella useilla ahaa-elämyksillä ja yllätyksillä.
Kotistudio.fi -blogin tulevissa artikkeleissa syvennytään tarkemmin miksaamisen teknisempään puoleen – halusin kuitenkin aloittaa aiheen käsittelyn luovuuden näkökulmasta, koska sen säilyttäminen on omasta näkökulmastani ollut aina haastavaa tiedon ja taidon karttuessa.
Ovatko musiikin tekemisen tavat muuttuneet ajan myötä omassa studiossasi? Teetko musiikkia enemmän tunteella vai tietotaidolla? Voit kertoa muillekin omista kokemuksistasi jättämällä kommentin artikkeliin.