Testissä Sugar Bytes Factory

Viime vuosina VST-maailmassa on vallinnut pienimuotoinen wavetable-buumi. Niin ilmaisten kuin kaupallistenkin syntikoiden joukossa on ollut lukuisia konsepteja, joissa kaikissa wavetable-synteesin hyväksikäyttö on olut pääosassa.

Allekirjoittaneen mieleen on jäänyt pari vuotta sitten julkaistu Synapse Audio Dune 2, sekä pian sen jälkeen ilmestynyt Xfer Records Serum – molemmista tuli sittemmin suuria hittejä, ja varsinkin puhtaasti wavetableen perustuva Serum kuuluu tämänhetkisten vst-syntikoiden terävimpään kärkeen. Kuluvan vuoden puolella on julkaistu tässä artikkelissa arvioitavan Factoryn lisäksi mm. Waldorf Nave, Bitsonic WT-01 sekä uusimpana Tone2 Icarus.

Wavetablen suosion tarkkaa syytä voi vain arvailla, mutta voisi olettaa että se on yhtä aikaa tuonut persoonallisuutta virtuaalisyntikoiden soundiin (kenties vastavoimana perinteisten analogisten hardware-syntikoiden suosiolle), sekä osoittanut kyvykkyytensä tarjota tuottajien kaipaamaa terävää ja nopeasti vaihtelevaa soundia modernin elektronisen musiikin tarpeisiin (grime, edm jne.).

Sugar Bytes Factory – modulaation uusi ulottuvuus

Factorya ei ole suunnattu perinteisten analogisyntikoiden korvaajaksi –  screenshottien ja demovideon perusteella käy selväksi, että tavoitteena on tarjota häikäilemättömän digitaalista soundia elektronisen ja elektro-akustisen musiikin tarpeisiin. Sugar Bytesin sanoin “This is not your boring preset ticker. Taste the power of liquid modular”.

Avatessa Factoryn käyttöliittymän huomaa välittömästi, mitä etuja on vst-syntikan suunnittelemisessa puhtaalta pöydältä: koska minkään olemassaolevan vintage-vanhuksen ja sen nuppien tai namiskoiden jäljentämiseen ei ole tarvetta, voidaan käyttöliittymän suunnittelussa keskittyä selkeyteen ja havainnollisuuteen. Factory on toki perusrakenteeltaan suht yksinkertainen (2 identtistä oskillaattoria, noise, sub ja yksi multifiltteri), mutta modulaation hallinta ja visualisointi on silti esimerkillistä.

Ja modulaatiomahdollisuuksiahan piisaa useamman syntikan verran: jo pelkästään alareunan välilehtien takaa löytyvät modulaatiolähteet (2 envelopea, 2 LFO:ta, 4 16 stepin sekvensseriä, arpeggiaattori jne.) olisivat monessa syntikassa täysin riittävät. Näiden lisäksi mahdollista on myös vaihtaa portaattomasti kahden eri snapshotin välillä (preset morphing). Sugar Bytesin mielestä nämä ovat kuitenkin sen verran peruskauraa, että he päättivät heittää mukaan vielä täysverisen modulaatiomatriisin. Tämä innovaatio on koko syntikan sydän, ja tarjoaa näppärän tavan muokata mitä tahansa soundia silmänräpäyksessä.

Vanhan konseptin onnistunut modernisointi

Monelle sana modulaatiomatriisi saattaa herättää epämieluisia muistikuvia aiemmista vst-toteutuksista, joissa vanhojen analogisyntikoiden toiminnallisuudet siirrettiin sellaisenaan softastudioon. Sugar Bytesin virtuaalinen toteutus on kuitenkin yksinkertaisen nerokas, ja kehittää modulaatiomatriisin alkuperäistä konseptia huomattavasti.

Perinteisen”kytke X kohteeseen Y” -toiminnallisuuden lisäksi olemassaolevia kytkentöjä on Factoryssa mahdollista muokata globaalisti eri tavoin: olemassaolevan matriisin intensiteettiä voi muokata portaattomasti, tai tuoda mukaan halutun määrän satunnaisuutta. Seikkailunhaluisille on annettu mahdollisuus myös satunnaisesti yhdistää modulaatiolähteitä ristiin, mikä laajentaa presettien käyttöikää huomattavasti: alkuperäisiä soundeja voi tarpeiden ja fiiliksen mukaan joko viilata vain hieman tai kääntää ne täysin päälaelleen. Kaikki tämä onnistuu muutamalla hiiren liikkeellä, ja tarjoaa välittömästi yllättäviä tuloksia!

Factoryn virtuaalinen modulaatiomatriisi tuo analogisten syntikoiden välittömyyden ja vst-maailman kliinisen hallittavuuden hienolla tavalla yhteen. Matriisin avulla on mahdollista vaikuttaa radikaalisti paitsi oskillaattoreihin ja filttereihin myös modulaatiolähteisiin ja niiden keskinäisin suhteisiin tavalla, joka kannustaa kokeiluun ja ennakkoluulottomaan äänisuunnitteluun. Tämä on Factoryn parasta antia, ja uskon että samantyyppisiä toteutuksia tullaan näkemään pian muuallakin.

Soundi ja fiilis

Valitettavasti nerokas käyttöliittymä ja kokeiluun kannustava konsepti eivät kanna aivan maaliin asti. Vaikka Factory on täynnä innovatiivisia ominaisuuksia, niin  sen soundi ja fiilis jättivät ainakin allekirjoittaneen kylmäksi – valitusta presetistä tai oman soundin radikaalistakin muokkaamisesta huolimatta Factory kuulostaa loppujen lopuksi aina samanlaiselta: muoviselta, keinotekoiselta ja jotenkin “innottomalta”. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta esimerkiksi Serumin ultra-kliiniseen terävyyteen tai Omnisphere 2:sen monipuolisuuteen verrattuna Factoryn soundista puuttuu “se juttu” joka saisi aikaan inspiraatiota ja halua ruveta tekemään biisejä siltä istumalta.

Tämä oli allekirjoittaneelle suuri pettymys, enkä osaa sanoa johtuuko se filtterin luonteesta (joka on hieman eloton) tai sitten efektien metallisuudesta (esimerkiksi filtterin särö ja reverbit kuulostavat varsin synteettisiltä sanan huonossa merkityksessä). Voi olla, että modulaation monimutkaisuus on vaatinut kehittäjiä yksinkertaistamaan syntikan algoritmeja prosessorikuorman vähentämiseksi. Ehkäpä tulevaisuudessa asetuksiin tulee U-He Divan hengessä erillinen “Kill your CPU” -asetus, jolla soundi herää lopullisesti eloon? Toivotaan että näin käy, sillä muuten Factoryn innovatiiviset ominaisuudet menevät allekirjoittaneen mielestä suurelta osin hukkaan…

Suosittelen joka tapauksessa lataamaan ilmaisen demon valmistajan kotisivulta ja tutustumaan Factoryyn henkilökohtaisesti, koska voi hyvin olla että synan tarjoama soundimaailma sopii omiin projekteihisi paremmin. Kotistudio on kiinnostunut kuulemaan muidenkin ajatuksia Factoryn konseptista ja soundista – voit kertoa kokemuksistasi jättämällä kommenttisi artikkeliin!