Viisi myyttiä musiikin tekemisestä

Aloitteleva kotituottaja törmää usein ristiriitaiseen informaatioon tutustuessaan musiikin tekemiseen ja studioteknologiaan ensimmäistä kertaa. Tässä artikkelissa pyritään auttamaan aloittelijoita kumoamalla viisi usein esiintyvää kotistudiomyyttiä.

Oman musiikin tekeminen tarkoittaa eri ihmisille usein hyvin erilaisia asioita. Osa meistä haluaa elvyttää nuoruusvuosien musiikkiharrastuksen, osa haluaa nauhoittaa bändilleen ensimmäisen demon, ja osa haaveilee kenties nousemisesta maailmankuuluksi artistiksi tai tuottajaksi.

Henkilökohtaisten tavoitteiden erilaisuudesta huolimatta musiikin tekemiseen kotistudiossa liittyy muutamia ennakkoluuloja ja uskomuksia, jotka tuntuvat nousevan esiin yhä uudestaan vuosi toisensa perään. Nämä kysymykset ovat nousseet myös esille blogin lukijoilta saaduissa yhteydenotoissa, sekä Kotistudion verkkokoulutuksissa. Olen valinnut tähän artikkeliin viisi yleisintä kotistudiomyyttiä:

  1. Erillistä äänikorttia ei tarvita musiikin tekemisessä
  2. Äänikortin/syntikan/efektin tulee maksaa vähintään x euroa, että oma musiikkini kuulostaa ammattimaiselta
  3. Analogiset syntikat ja efektit kuulostavat paremmalta kuin digitaaliset
  4. Sekvensseri x kuulostaa paremmalta kuin y
  5. Sekvensserin omat efektit tulee korvata kaupallisilla versioilla, ennen kuin voi tehdä hyvää soundia

Mistä kotistudion myytit syntyvät?

Musiikin tuottamiseen liittyy paljon teoriaa ja abstrakteja teknisiä kysymyksiä, joten on luonnollista että aloitteleva kotituottaja törmää usein ristiriitaiseen informaatioon tutustuessaan aiheeseen ensimmäistä kertaa. Näin kävi allekirjoittaneellekin musiikkiharrastuksen alkutaipaleella, ja vasta pitkällinen itseopiskelu ja tiedonhaku on auttanut saamaan paremman kuvan asioista. Lisäksi ala muuttuu nopeasti digitaalisen kehityksen mukana, joten pari vuotta vanhat tiedot eivät välttämättä pidä enää paikkaansa tänä päivänä.

Virheellisen ja epätarkan informaation syntyyn voidaan mielestäni nimetä kolme pääasiallista syytä:

  1. Alan kaupallisuus
  2. Aloittelevien tuottajien toisilleen levittämä epätarkka informaatio
  3. Puutteellinen käsitys musiikin ammattilaisten toimenkuvista ja niiden erityispiirteistä

Syntikoiden, efektien, ohjelmistojen ja tuotantovälineiden valmistus on luonnollisesti iso bisnes, johon liittyy paljon tunteita, uskomuksia ja ei-faktuaalista tietoa eli markkinointia. Useat valmistajat ovat esimerkiksi palkanneet nimekkäitä artisteja ja bloggaajia markkinoimaan tuotteitaan, ja monet alan lehdet saavat mainostuloja samoilta valmistajilta, joiden laitteta ja ohjelmistoja he testaavat. Kuten monessa muussakin asiassa, usein on yksinkertaisesti hankalaa löytää tarkkaa ja puolueetonta tietoa eri laitteiden ja ohjelmistojen ominaisuuksista ja merkityksestä osana tuotantoprosessia.

Markkinoinnillisen sisällön ohella netti on myös pullollaan Kotistudion lukijoiden kaltaisia innokkaita alan harrastajia, jotka näkevät musiikin tekemisen usein liian välinekeskeisesti: omien biisien soundin heikkoudet halutaan selittää puuttuvilla syntikoilla tai efekteillä. Karvas totuus kuitenkin on, että kärsivällinen ja sitkeä kotituottaja saa loihdittua hienoa soundia melkein millä tahansa mdernilla ohjelmistolla ja sen mukana tulevilla työkaluilla, kunhan tuottamisen perustaidot ovat hallussa ja biiseissä on persoonallinen ote.

Viimeisenä on syytä korostaa musiikin ammattilaisten työnkuvien erilaisuutta, mikä monesti unohtuu haastatteluissa tai youtube-videoissa.  Siinä missä tuottaja tai säveltäjä pärjäävät melko suppealla arsenaalilla gearia, miksaaja tai äänisuunnittelija sen sijaan tarvitsee työssään huomattavasti laajemman paletin varsinkin erilaisia efektejä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että tuottaja pääsee alusta saakka tekemään soundit haluamansa kaltaisiksi, ja hänen tarvitsee vain viilata niitä biisin edetessä. Bändien nauhoittaminen ja miksaaminen taas vaatii paljon enemmän korjaavaa ja muokkaavaa äänenkäsittelyä, mikä luonnollisesti vaatii miksaajalta paljon laajemman työkalupakin käyttöä – varsinkin jos biisin miksaaminen aloitetaan jonkun muun äänittämistä raidoista.

Myyttien murtaminen alkakoon!

Tässä artikkelissa pyritään auttamaan aloittelevia kotituottajia kumoamalla viisi yleistä myyttiä oman musiikin tekemisestä. Mikäli haluat kertoa omista kokemuksistasi tai tarjota oman näkökulmasi aiheeseen, voit jättää kommentin artikkelin loppuun!

Viisi myyttiä oman musiikin tuottamisesta kotistudiossa

Myytti 1: En tarvitse erillistä äänikorttia, koska omistan jo tehokkaan pöytäkoneen tai läppärin, jossa on laadukkaat komponentit.

Erillisen, musiikin tekemistä varten suunnitellun äänikortin hankkiminen on käytännössä välttämätöntä. Sen lisäksi, että ulkoiset äänikortit tarjoavat enemmän liitäntöjä ja useimmiten parempaa äänenlaatua,  niiden mukana saat laadukkaat ajurit (eng. drivers), joiden avulla tietokoneesi suorituskyky paranee niin miksatessa kuin nauhoitettaessakin. Erityisesti useita vst-instrumentteja käytettäessä laadukkaiden ajurien merkitys suorituskyvylle korostuu.

Tehokaskin työasema menettää potentiaalisesta suorituskyvystään ison osan ilman varta vasten musiikin tekemiseen tehtyjä ASIO tai Core Audio -ajureita. Ilman laadukkaita ajureita joudutaan viivettä eli latenssia kasvattamaan jotta suorituskyvystä ei tarvitsisi tinkiä äänitettäessä instrumentteja tai käytettäessä useita vst-instrumentteja.

Valmistajista esimerkiksi RME,  Universal Audio sekä Focusrite tarjoavat tuoteperheilleen laadukkaat ajurit joiden suorituskyky on hyvällä tasolla niin PC kuin Mac -ympäristöissä. Erityisesti Focusriten kortit ovat hyvässä maineessa edullisemman hintaluokan osalta, kun taas RME:n ajurit ovat legendaarisessa maineessa kalliimman hintaluokan osalta. Asiasta kiiinnostuneet löytävä puolueettomia tilastoja latensseista tästä Gearslutz -sivuston keskustelusta.

Valitettavan usein alan lehtien testeissä latenssiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, vaan käyttäjät joutuvat itse toteamaan ajureiden laadun puutteet. Jos olet hankkimassa uutta äänikorttia, kannattaa tutustua valmistajan tukifoorumeihin sekä esimerkiksi Redditin tai Gearslutzin keskusteluihin ennen ostopäätöksen tekemistä.

Jos haluat tietää enemmän kotistudion minimivaatimuksista, voit tutustua aiheeseen tarkemmin tässä artikkelissa.

Myytti 2: Kuulin kaveriltani, että alle 500 euron äänikortit ovat leluja. Minun pitää siis hankkia kalliimpi laite omaan studiooni.

Hinta on aina hankala laadun mittari – äänikorttien kohdalla hinta koostuu useimmiten enemmänkin liitäntöjen ja lisäominaisuuksien määrästä kuin varsinaisesti komponenttien paremmuudesta.

Yleisesti ottaen jo 150-200 euron hintaluokassa äänenlaatu riittää laadukkaan soundin saamiseen. Esimerkiksi Focusrite Scarlett 2i4 2nd Gen riittää erinomaisesti aloittelevalle kotituottajalle, eikä varmasti ole esteenä laadukkaan biisin tai demon tekemiselle. Lähemmäs tuhannen euron hintaluokassa niin ajureiden suorituskyky kuin A/D muuntimienkin taso nousee vielä pykälää paremmaksi – esimerkkinä vaikkapa  RME BabyFace Pro.

On syytä korostaa, että kalliimpien laitteiden hankinta on perusteltua vasta silloin, kun studiosi muut aspektit (huoneen akustiikka, kaiuttimet jne.) ovat vastaavalla tasolla! Kotistudion soundi on yhtä hyvä kuin signaalitien heikoin lenkki…

Jos numeraalinen data kiinnostaa, netistä löytää pienellä etsiskelyllä Rightmark Audio Analyzer -ohjelmistolla tehtyjä analyysejä eri äänikorteista, joissa näkyy tarkat mittaustulokset korttien ominaisuuksista. Numerot eivät toki kerro koko totuutta soundista, mutta antavat hyvän yleiskuvan komponenttien laadusta. Esimerkki: Review & test of RME Babyface Pro

Myytti 3: Ammattimainen soundi edellyttää analogisia syntikoita ja/tai ulkoisia efektejä

Vaikka monet artistit, entusiastit ja varsinkin hardware-laitteiden valmistajat itse ylistävät analogisten syntikoiden ja efektien ylivertaisuutta, on totuus että modernilla dsp-teknologialla voidaan simuloida täysin uskottavasti mitä tahansa fyysistä äänilähdettä tai efektiä. Sokkotesteissä alkuperäisten ja emuloitujen laitteiden välisiä eroja on käytännössä mahdotonta havaita korvakuulolta.

Toki on olemassa efektejä ja syntikoita joista ei ole olemassa digitaalisia versioita, ja fyysisten laitteiden omistamiseen liittyy paljon positiivisia ominaisuuksia (fyysinen tuntuma ja fiilis, jälleenmyyntiarvo, katu-uskottavuus jne.). Mutta äänenlaadullisesti eroja ei käytännössä enää ole.

Aloittelevan kotituottajan näkökulmasta ei siis ole syytä sijoittaa omaisuuksia kalliisiin hardware syntikoihin vain siitä näkökulmasta, että se olisi edellytyksenä hyvän kuuloisten biisien tekemiselle.

On samalla syytä korostaa, että modernien vst-instrumenttien laadun toteaminen vaatii tuntuvia satsauksia kotistudion akustiikkaan, kaiuttimiin sekä A/D muunnokseen (äänikorttiin). Jos studiosi laitteet ovat budjettitasoa, et koskaan pääse nauttimaan modernin digitaalisen synteesin laadusta…

Myytti 4: Sekvensserien äänenlaadussa on eroa – FL Studion sijaan tulisi käyttää Pro Toolsia

Kuten edellisessä kohdassa mainittiin, moderni dsp-teknologia ja tietokoneiden laskentatehon kasvu  ovat käytännössä eliminoineet erot analogisten ja digitaalisten syntikoiden välillä. Sama pätee myös sekvensseriohjelmistojen äänenlaadullisiin eroihin. Vielä 10 vuotta sitten oli tiettyjä toimintoja tai ominaisuuksia, jotka toimivat eri tasoisesti eri ohjelmistojen välillä (esimerkiksi näytteenottotaajuuden ja äänenkorkeuden muuttaminen ja korjaaminen, äänen kvantisointi), mutta nykypäivän suosituimmat sekkarit ovat kaikki samalla viivalla äänenlaadun suhteen.

Tämä koskee siis sekvensseriohjelmiston ”engineä” eli niitä perustoimintoja, joita miksaamiseen ja äänenkäsittelyyn liittyy. Luonnollisesti eri sekvensserien efektit (kuten kompressorit, reverbit tai analogimallinnettut efektit) toimivat eri tavoin, ja voivat tuottaa samoillakin asetuksilla toisistaan poikkeavia tuloksia!

Aloittelevan kotituottajan näkökulmasta pääasia on kuitenkin oppia tuntemaan oman suosikki-sekvensserin efektit ja toiminnallisuudet hyvin, niin saat takuuvarmasti hyviä lopputuloksia ohjelmistosta riippumatta. Voit aloittaa tutustumisen esimerkiksi tästä Kotistudion artikkelista.

Myytti 5: Sekvensserin mukana tulevat efektit tulee korvata kaupallisilla vaihtoehdoilla, jotta biisini kuulostaisivat paremmilta

Kuten artikkelin alkupuolella todettiin, laite- ja ohjelmistovalmistajat ovat erittäin kiinnostuneita tunkemaan kyynärpäänsä kaikkien kotistudioiden oven väliin. Eräiden arvioiden mukaan erityisesti uransa alkutaipaleella olevat maksukykyiset harrastajat, eivätkä niinkään alan ammattilaiset, ovat yrityksiä eniten kiinnostava kohderyhmä.

Siinä missä ammattilaiset ovat löytäneet omat suosikkilaitteensa ja rakennelleet studionsa jo vuosia sitten, on uusien lelujen hankinta ja omistaminen jopa itse musiikin tekemistä tärkeämpää monille meistä alan harrastajista. Tässähän ei sinällään ole mitään ongelmaa, kunhan GAS eli Gear Acquisition Syndrome tunnustetaan osaksi harrastusta eikä sitä nähdä edellytykseksi tehdä omaa musiikkia.

Jos siis olet kotistudion rakentamisessa ja oman musiikin tekemisessä vasta lähtösuoralla, älä turhaan haaskaa aikaa ja rahaa lukemalla netin keskustelupalstoilta tai youtubesta kuinka syntikka X tai efekti Y on pakko hankkia jotta omat biisisi kuulostaisivat hyvältä.

Alkuvaiheessa tärkeintä on ensin löytää itselleen sopivin sekvensseriohjelmisto, ja opetella sen ominaisuudet ensin läpikotaisin ennen kuin alat miettiä kaupallisten ohjelmistojen hankkimista. Hyvä nyrkkisääntö on, hanki uusi työkalu vasta sitten kun tiedät mihin sitä tarvitset.

Jos taas olet jo pidemmälle ehtinyt harrastaja ja kaipaat uusia leluja kotistudioosi, kannattaa ensin luoda silmäys KVR Audion ja Gearslutzin käytettyjen softien markkinoihin – käytännössä minkä tahansa softan tai studiolaitteen löytää netistä huomattavasti ovh-hintoja edullisemmin.

Vähemmän tunnetta, ja enemmän faktoja

Musiikin tekemiseen liittyy meillä kaikilla usein paljon tunnetta, ja laitteisiin ja ohjelmistoihin muodostuu hyvinkin henkilökohtainen suhde. Varsinkin aloittelevan kotituottajan kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, ja keskittyä enemmän hyvien biisien tekemiseen kuin kalliiden lelujen keräilyyn.

Loppujen lopuksi hyvät ideat ovat aina peräisin tuolin ja sekvensserin välistä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *